"Pieni" päivitystauko tässä ollut.. heh. Allekirjoittanut palasi takaisin töihin "mammalomalta" ja sitä myöten kuulumisten kirjoittelu on jäänyt. Pennut ovat kasvaneet ja voimistuneet tästä huolimatta kovasti - ovatpahan aloittaneet yksinolotreenit mamman johdattelemana hyvissä ajoin :) Ekana päivänä pennut nauttivat yksinolosta sisustamalla makuuhuoneen uudelleen, tapettia oli ihan selkeästi liikaa seinissä, joten sitä karsittiin tuosta ikkunan alta n30cm. matkalta ja kännykän laturi napsittiin niin pieniin palasiin ettei vara-mamma vaan enää puhuisi niin kovasti puhelimessa. Muutoin olivat tyytyväisiä elämäänsä yksin ollessaan.. Vaan mitäpä jätettiin "herkut" ahkerien työläisten saataville :)
Pennut kävivät viime tiistaina hakemassa mikrosirut niskaansa ja samalla lääkäri tutki pennut ja totesi ne kaikin puolin terveiksi sekä todellisiksi seikkailijoiksi. Lääkäritätillä oli turhan paljon papereita seikkailijoidemme saatavissa kun eläinlääkärin lattialla juoksentelivat hoitajien iloksi/kauhuksi, miten sen nyt ottaa.. saattanee arvata että pari paperia koki kohtalonsa kun tuhotiimi matami & kingi pääsi niihin käsiksi. Eipähän tarvi miettiä että mistä paperisilppurin saisi, kun sellainen löytyy kotoa :) Pentutarkastuksessa keijukaisen hännänpäässä oleva muutos tulkittiin häntämutkaksi, niin kuin alkujaan oletimmekin. Keijukaisella on siis ihan viimeisten nikamien välissä ylimääräinen pieni nikama, joka kääntää hännänpäätä hieman vinoon. Ei vaikuta pentuun milläänlailla nyt eikä tulevaisuudessakaan. Lääkärin tutkimuksien aikana punnittiin myös pennut ja ne näyttivät hieman vajaa 6vko:n ikäisinä tältä:
Pennut kävivät viime tiistaina hakemassa mikrosirut niskaansa ja samalla lääkäri tutki pennut ja totesi ne kaikin puolin terveiksi sekä todellisiksi seikkailijoiksi. Lääkäritätillä oli turhan paljon papereita seikkailijoidemme saatavissa kun eläinlääkärin lattialla juoksentelivat hoitajien iloksi/kauhuksi, miten sen nyt ottaa.. saattanee arvata että pari paperia koki kohtalonsa kun tuhotiimi matami & kingi pääsi niihin käsiksi. Eipähän tarvi miettiä että mistä paperisilppurin saisi, kun sellainen löytyy kotoa :) Pentutarkastuksessa keijukaisen hännänpäässä oleva muutos tulkittiin häntämutkaksi, niin kuin alkujaan oletimmekin. Keijukaisella on siis ihan viimeisten nikamien välissä ylimääräinen pieni nikama, joka kääntää hännänpäätä hieman vinoon. Ei vaikuta pentuun milläänlailla nyt eikä tulevaisuudessakaan. Lääkärin tutkimuksien aikana punnittiin myös pennut ja ne näyttivät hieman vajaa 6vko:n ikäisinä tältä:
Höpöttäjä: 3,4 kg.
Kingi: 4,1 kg.
Emäntä: 3,7 kg
Matami: 3,7 kg.
Hämäläinen: 4,1 kg.
Keijukainen: 3,5 kg.
Kingi: 4,1 kg.
Emäntä: 3,7 kg
Matami: 3,7 kg.
Hämäläinen: 4,1 kg.
Keijukainen: 3,5 kg.
Tasaisen kokoinen porukka :) Molemilla pojilla tuntui jo toinen kives ja toisen laskeutumista odotellaan rauhassa :)
Vähän meinaa olla haikea tunnelma, sillä jo ensi torstaina lähtee ensimmäinen penneli omaan kotiin!
Höpöttäjä eli Edi jää onneksi tähän Ouluun, joten likaa tullaan varmasti näkemään paljon :) Kiva tytsä on tuosta höpöttäjästä kasvanut, varsinainen ihmenainen - kiipeää muitta mutkitta pentuhuoneen aidan ylitse tutkimaan muuta asuntoa muiden pennejen ihmetellessä höpöttäjän urotekoja. Höpöttäjällä oli tuossa alkuviikosta jo molemmat korvat pystyssä päivän ajan, mutta laski kuitenkin vielä toisen jottei ihan LIIAN söpöltä näyttäisi.. Tosi taistelutahtoinen ja reipas tuo höpöttäjä on, varmasti sopii paremmin kuin hyvin mukaan Junttilan perhen elämään ja arkeen - Emmalle on tästä oiva harrastuskoira kasvamassa ;)
Kingi-poika se vaan tuntuu reipastuvan ja röyhkenevän päivä päivältä, poju jääkin tähän meille joulukuuhun saakka kasvamaan, kunnes Reeta lopettaa opiskelunsa ja ottaa poitsun kotiin Sinnan riesaksi. Saapa nähdä miten tuosta ärripurri-hurmurista enää osaa siinä vaiheessa luopua.. Tällä hetkellä Kingin eli Kendon vahvimpia ominaisuuksia tuntuu olevan ääretön uteliaisuus ja iloisuus, poika mennä viipottaa häntä tanassa kohti uusia haasteita! Kendoa ei pelota tuulessa heiluvat pressut, ei laukaukset, ei minkään valtakunnan moottorivekottimet (autot, moottoripyörät, ruohonleikkurit tms.) ja kaikkeen uuteen suhtautuu terveen uteliaasti, ei osoita pätkääkään pelkoa. Ja luja tahto tuolla kyllä on, sitä saa tuntea naskalit ihollaan jos erehtyy pennun ottamaan syliin kesken pojun tärkeiden tutkimusmatkojen ja jos ei pyristelyistä huolimatta pentua maahan lasketa.. "Parit" taistot ollaan käyty siitä, että kuinkas sitä sylissä käyttäydytään ja mihin niitä naskaleita oikeen saakaan iskeä.
Emäntä lähtee hurmaamaan koko Joensuun rajattomalla rakkaudellaan. Likka on suorastaan sylikoira, kaikki tutut ja tuntemattomat ovat aivan ihania ja niiden syllin on PAKKO tunkeutua. Emäntä eli Sista osaa käyttää suloisuuttaan hyväkseen ja usein saakin vierailta eniten rapsutuksia koko pentulaumasta. Sistan mielestä metalli on pop ja siksi meillä onkin avaimen tarkassa syynissä - muutaman kerran on meinannut tulla paniikki, kun ollaan luultu että ollaan avaimet hukattu.. mutta se onkin vaan ollut Sista joka niistä on pitänyt huolta. :) Sistan luja tahto ja ahneus ovat myös tuottaneet päänvaivaa.. koirien ruokapussit ovat lattialla vaarassa, kun pentukoira iskee niihin naskalinsa ja tekee muutamata tapporavistukset saadakseen herkullisia nappuloita syödäkseen - meillä kun ei ihan selkeästi pentukoiraa ruokita IKINÄ! Sista on myös kehittänyt oivan tavan ilmoittaa tarpeistaan, pentu ns. puhuu kun kakkahätä yllättää, eli kun jostain suunnasta kuuluu "piuh, puh, piuh, puh, piiih piih pih", niin aika hyvin ollaan keretty pihalle tarpeille ;) Paperillehan nämä kaikki jo osaavat tarpeensa tehdä.
Sitten tämä meidän oma rakkauden lähettiläs, eli matami eli Keesi. Tuo pieni punainen paholainen jää meille asumaan ja harrastamaan paperityöläisen uraa.. Keesi on ehdottomasti pentueen rämäpää, oikea kuningatar. Muu porukka polvistukoon kun meidän matami saapuu paikalle. Ei haasta riitaa, mutta ei kyllä ole se joka alistuu jos leikit menevät ns. yli. Daimi pistää pikkuneidin varmasti aisoihin pian, mutta vielä Keesi on saanut nauttia lauman herruudesta - tai siis rouvan asemasta. Keesi on uskomattoman rohkea ja reipas, Kingin tavoin on tutkimassa jokaisen kolon ja nurkan mitä vaan mahdollista, ei pelkää mitään. Sisällä rauhoittuu nukkumaan heti kun mitään ei tapahdu ja ulkona on ensimmäisenä ja viimeisenä se joka touhuaa leluilla ihmisen tai Daimin kanssa. Keesi tunnetaan myös pesuautomaattina ja pusukoneena, huolehtii puhtaanapidosta niin pentuesisaruksilleen ja emolleen kuin meille ihmisillekin. Keesin mielestä saalis- ja taisteluleikit ovat edelleen pop ja tuo leluja jo aika kivasti leikittäväksi :)
Hämäläinen lähtee Savoon, Kuopion ainoaksi herrasmieheksi ;) Assin ja Pentin rakkaaksi perheenjäseneksi ja harrastuskoiraksi. Hämäläinen eli Daru on oikeasti lauman herrasmies, on hyvin nöyrä ja anteeksiantavainen. Ei isottele kenellekään vaan haluaa vain hoitaa ja helliä - sekä tietenkin olla hoidettavana ja hellittävänä :) Daru kulkee ihmisten mukana missä vaan, on leimaantunut terveellä tavalla ns. yhden ihmisen koiraksi, eli Darulle se oma perhe on varmasti kaikkein tärkein :) Rohkea ja reipas pentu se tämäkin jässikkä on, on ensimmäisten joukossa vieraiden sylissä tutkimassa taskut ja reippasti häntä heiluen kulkee uusissakin paikoissa. Darun mielestä ihmisten varpaat ovat edelleen aivan ihania, niitä on pakko saada maistella.. Rauhallinen kun mitään ei tapahdu ja kunnon "aina valmiina-belgi" kun jotain ollaan tekemässä :)
Kuopioon lähtee myös toinen G-pentu, eli meidän "kuopus" keijukainen. Keijukainen menee Annikan ja Tuomaksen harrastuskaveriksi agiliitelelemään ja tokoilemaan. Keijukaista kutsumme kaikkien tuttujen kesken ilotytöksi, tämä ei siis ole mikään loukkaava nimi, vaan tarkoittaa juuri sitä miten se kirjoitetaankin eli on iloinen tyttö. Keijukainen tuntuu lähtevän lentoon joka kerta kun ihminen tulee näköpiiriin, oli se sitten vieras tai tuttu. Lentoon lähtöä avittaa iloisesti heiluvat korvat ja hyrränä pyörivä häntä. Keiju on erityisen rakastunut lapsiin ja jaksaisi pussailla ja nuolla lapsia vaikka kuinka! Pentueen ainoa veijari joka ei käytä usein hammaskalustonsa testaustekniikkaa ihmisen.. HUOH! Reipas ja oikein suloinen belgipötkö tämäkin likka on!
Kaikki pennut ovat niin ihania että olisin valmis pitämään vaikka kaikki.. mutta onneksi tähän ei ole mahdollisuutta ja pennuilla on upeat omat kodit jo odottamassa ;)
Vähän meinaa olla haikea tunnelma, sillä jo ensi torstaina lähtee ensimmäinen penneli omaan kotiin!
Höpöttäjä eli Edi jää onneksi tähän Ouluun, joten likaa tullaan varmasti näkemään paljon :) Kiva tytsä on tuosta höpöttäjästä kasvanut, varsinainen ihmenainen - kiipeää muitta mutkitta pentuhuoneen aidan ylitse tutkimaan muuta asuntoa muiden pennejen ihmetellessä höpöttäjän urotekoja. Höpöttäjällä oli tuossa alkuviikosta jo molemmat korvat pystyssä päivän ajan, mutta laski kuitenkin vielä toisen jottei ihan LIIAN söpöltä näyttäisi.. Tosi taistelutahtoinen ja reipas tuo höpöttäjä on, varmasti sopii paremmin kuin hyvin mukaan Junttilan perhen elämään ja arkeen - Emmalle on tästä oiva harrastuskoira kasvamassa ;)
Kingi-poika se vaan tuntuu reipastuvan ja röyhkenevän päivä päivältä, poju jääkin tähän meille joulukuuhun saakka kasvamaan, kunnes Reeta lopettaa opiskelunsa ja ottaa poitsun kotiin Sinnan riesaksi. Saapa nähdä miten tuosta ärripurri-hurmurista enää osaa siinä vaiheessa luopua.. Tällä hetkellä Kingin eli Kendon vahvimpia ominaisuuksia tuntuu olevan ääretön uteliaisuus ja iloisuus, poika mennä viipottaa häntä tanassa kohti uusia haasteita! Kendoa ei pelota tuulessa heiluvat pressut, ei laukaukset, ei minkään valtakunnan moottorivekottimet (autot, moottoripyörät, ruohonleikkurit tms.) ja kaikkeen uuteen suhtautuu terveen uteliaasti, ei osoita pätkääkään pelkoa. Ja luja tahto tuolla kyllä on, sitä saa tuntea naskalit ihollaan jos erehtyy pennun ottamaan syliin kesken pojun tärkeiden tutkimusmatkojen ja jos ei pyristelyistä huolimatta pentua maahan lasketa.. "Parit" taistot ollaan käyty siitä, että kuinkas sitä sylissä käyttäydytään ja mihin niitä naskaleita oikeen saakaan iskeä.
Emäntä lähtee hurmaamaan koko Joensuun rajattomalla rakkaudellaan. Likka on suorastaan sylikoira, kaikki tutut ja tuntemattomat ovat aivan ihania ja niiden syllin on PAKKO tunkeutua. Emäntä eli Sista osaa käyttää suloisuuttaan hyväkseen ja usein saakin vierailta eniten rapsutuksia koko pentulaumasta. Sistan mielestä metalli on pop ja siksi meillä onkin avaimen tarkassa syynissä - muutaman kerran on meinannut tulla paniikki, kun ollaan luultu että ollaan avaimet hukattu.. mutta se onkin vaan ollut Sista joka niistä on pitänyt huolta. :) Sistan luja tahto ja ahneus ovat myös tuottaneet päänvaivaa.. koirien ruokapussit ovat lattialla vaarassa, kun pentukoira iskee niihin naskalinsa ja tekee muutamata tapporavistukset saadakseen herkullisia nappuloita syödäkseen - meillä kun ei ihan selkeästi pentukoiraa ruokita IKINÄ! Sista on myös kehittänyt oivan tavan ilmoittaa tarpeistaan, pentu ns. puhuu kun kakkahätä yllättää, eli kun jostain suunnasta kuuluu "piuh, puh, piuh, puh, piiih piih pih", niin aika hyvin ollaan keretty pihalle tarpeille ;) Paperillehan nämä kaikki jo osaavat tarpeensa tehdä.
Sitten tämä meidän oma rakkauden lähettiläs, eli matami eli Keesi. Tuo pieni punainen paholainen jää meille asumaan ja harrastamaan paperityöläisen uraa.. Keesi on ehdottomasti pentueen rämäpää, oikea kuningatar. Muu porukka polvistukoon kun meidän matami saapuu paikalle. Ei haasta riitaa, mutta ei kyllä ole se joka alistuu jos leikit menevät ns. yli. Daimi pistää pikkuneidin varmasti aisoihin pian, mutta vielä Keesi on saanut nauttia lauman herruudesta - tai siis rouvan asemasta. Keesi on uskomattoman rohkea ja reipas, Kingin tavoin on tutkimassa jokaisen kolon ja nurkan mitä vaan mahdollista, ei pelkää mitään. Sisällä rauhoittuu nukkumaan heti kun mitään ei tapahdu ja ulkona on ensimmäisenä ja viimeisenä se joka touhuaa leluilla ihmisen tai Daimin kanssa. Keesi tunnetaan myös pesuautomaattina ja pusukoneena, huolehtii puhtaanapidosta niin pentuesisaruksilleen ja emolleen kuin meille ihmisillekin. Keesin mielestä saalis- ja taisteluleikit ovat edelleen pop ja tuo leluja jo aika kivasti leikittäväksi :)
Hämäläinen lähtee Savoon, Kuopion ainoaksi herrasmieheksi ;) Assin ja Pentin rakkaaksi perheenjäseneksi ja harrastuskoiraksi. Hämäläinen eli Daru on oikeasti lauman herrasmies, on hyvin nöyrä ja anteeksiantavainen. Ei isottele kenellekään vaan haluaa vain hoitaa ja helliä - sekä tietenkin olla hoidettavana ja hellittävänä :) Daru kulkee ihmisten mukana missä vaan, on leimaantunut terveellä tavalla ns. yhden ihmisen koiraksi, eli Darulle se oma perhe on varmasti kaikkein tärkein :) Rohkea ja reipas pentu se tämäkin jässikkä on, on ensimmäisten joukossa vieraiden sylissä tutkimassa taskut ja reippasti häntä heiluen kulkee uusissakin paikoissa. Darun mielestä ihmisten varpaat ovat edelleen aivan ihania, niitä on pakko saada maistella.. Rauhallinen kun mitään ei tapahdu ja kunnon "aina valmiina-belgi" kun jotain ollaan tekemässä :)
Kuopioon lähtee myös toinen G-pentu, eli meidän "kuopus" keijukainen. Keijukainen menee Annikan ja Tuomaksen harrastuskaveriksi agiliitelelemään ja tokoilemaan. Keijukaista kutsumme kaikkien tuttujen kesken ilotytöksi, tämä ei siis ole mikään loukkaava nimi, vaan tarkoittaa juuri sitä miten se kirjoitetaankin eli on iloinen tyttö. Keijukainen tuntuu lähtevän lentoon joka kerta kun ihminen tulee näköpiiriin, oli se sitten vieras tai tuttu. Lentoon lähtöä avittaa iloisesti heiluvat korvat ja hyrränä pyörivä häntä. Keiju on erityisen rakastunut lapsiin ja jaksaisi pussailla ja nuolla lapsia vaikka kuinka! Pentueen ainoa veijari joka ei käytä usein hammaskalustonsa testaustekniikkaa ihmisen.. HUOH! Reipas ja oikein suloinen belgipötkö tämäkin likka on!
Kaikki pennut ovat niin ihania että olisin valmis pitämään vaikka kaikki.. mutta onneksi tähän ei ole mahdollisuutta ja pennuilla on upeat omat kodit jo odottamassa ;)
Pidemmittä puheitta, saanen esitellä 6viikon ja 2vrk:n ikäiset G-pennut Minna Väänäsen kuvaamana tältä aamulta:
Energetic-Action's Gemma "Edi"
(työnimi höpöttäjä)
(työnimi höpöttäjä)
(työnimi kingi)

Lisää Minnan ottamia upeita kuvia TÄÄLLÄ








2 kommenttia:
Kutsun itseni mitä pikimmin ihastelemaan Keesiä ja Kendoa, kun jäi harmittavasti koko katras näkemättä.
Terkkuja koiruleille ja onnea pikkuisille uusiin koteihin jo näin etukäteen!
Siis kutsun itseni kylään piti raapustamani. ;-)
Lähetä kommentti