..pentujen eloa. Kaikilla on jo silmät auki ja osaavat jo "kävellä". Kävely tässä tapauksessa tarkoittaa nopeaa, hoipertelevaa askeltamista ja muksahtamista kumoon.. Sinnikkäästi nousevat aina uudelleen ylös ilman valittamista :) Pennejen varalle ollaan kaikenlaista jo suunniteltu, vieraita käy tihenevään tahtiin ja kiitos suloisten pötköjen, on monille pentukuume saatu kytemään ;) Elokuun lopulla lähdetään viikonlopuksi ihastelemaan pohojammaan maisemia Ylivieskaan, samalla saavat pennet tutustua autokyytiin 260km. matkan ajan (edestakainen matka). Nämä meidän pienet agi-, toko- ja pk-koiran alut ovat jo kovasti taisteluleikkejä harrastamassa, uhriksi joutuvat vaan ikävä kyllä minun tai Samun sormet, onneksi siihenkin on ratkaisu ja nyt tarjolla on sormien sijaan rättejä ja kankaiden palasia :D Aamulla Matamin kanssa "taisteltiin" lakanan palasesta, pikkupötkö jo vähän ääntäänkin käytti leikkiessään - uskomatonta miten ne alkavat jo belgiä muistuttaa :) Muidenkin kanssa on tänään tarkoitus leikkiä ja touhuta taas vähän yksityisemmin, eli saavat jokainen päivittäisen "laatuajan" lisäksi vielä extraa, kun leikitetään jokaista vuoron perään. Taistelutahtoisia veijareita vaikuttavat olevan jokainen. Maitobaarissa ovat entistä röyhkeämpiä, se on aikamoinen tahtojen taisto, kun selvittävät kuka sen parhaan paikan saa.. :) Emäntä on porukasta edelleen se kaikkein ahnein, paras paikka maitobaarissa kuuluukin yleensä tälle mörssärille, ellei joku ole ehtinyt paikkaa jo varmaamaan - pennejen imukuppiotetta on hankala päihittää edes meidän "varikkotiimiläisten". ;) Emäntä on ahneuden lisäksi edelleen hyvin rauhallisen ja varman oloinen, siitä on varmasti kehittymässä hyvä harrastuskaveri! Pienestä ja sirosta Keijukaisesta on kovaa kyytiä kasvamassa aikamoinen pakkaus, ääntä lähtee vaikka kokoa ei vielä niin olekaan.. ilmoittaa hyvin kuuluvasti nälästä ja pissaamisen tarpeesta mammakoiralle.. erityisesti öisin. Muutoin Keijukainen on ehkä eniten emonsa oloinen, hyvin varma ja samalla aika säpäkkä tyttö. Tämä likka on se porukan kaunokainen :) Kingi on kunnostautunut myös Keijukaisen tavoin ääntään käyttämään, on hoksannut että ulvomalla mammakoira tulee paikalle kaikkein nopeiten - tämäkin luonnollisesti vain öisin. Aikamoinen velmu :) Matami ja Höpöttäjä vaikuttavat luonteidensa puolesta aikalailla olevan yks'yhteen, molemmat ovat hyvin huumorintajuisia ja kontaktinhakuisia. Molemmat tykkäävät myös touhuilla sekä leikkiä ihmisen kanssa ja ovat myös hyvin rohkeita. Matami on ehkä kuitenkin hieman säpäkämpi ja siksi onkin minuun suuren vaikutuksen tehnyt.. Tuntuu tässä vaiheessa eniten siltä "omalta". Hämäläinen on edelleen perusrauhallinen ja varsin suloinen tapaus, ei herraa paljon huolet paina, kunhan saa syödä ja nukkua, niin se riittää.. hakee kontaktia silti ihmiseltä jo tosi kivasti, lähtee mm. perään jos olohuoneen lattialla on touhuamassa ja ihminen vaihtaa paikkaa. Samaa tekevät tosin kaikki muutkin pötköt.. :) Minä olen menettänyt sydämeni näille pennuille jo aikaa sitten - kuinkahan sitä nyyhkin sitten, kun ovat sen ikäisiä että "pesästä lentävät".. Onneksi yksi jää meille, ei kai tätä muuten kestäisi :) Vaan kuten Mari-kasvattaja sanoi, saattaa mulla tulla ilonkyyneet silmiin sitten kun omiin koteihinsa pääsevät, kun ovat silloin parhaassa riiviöiässä ;) Yritän saada 2-viikkoiskuvat otettua jos kerkeän, tänäänkin tulossa pentujen katsojia, joten en voi luvata että onnistun kuvatuksia ottamaan..
